Tunnisteet

elintarvikkeet (48) elämä (34) Emmerdale (7) Euroviisut (3) haaste (10) joulu (7) juoma (15) keho (30) kesä (1) kirjat (22) koira (14) kuntoilu (57) Kuntoportti (20) käsityöt ja askartelu (7) Leffat (7) lenkkeily (11) lista (19) Minä (16) musiikki (5) onnellisuus (11) paasto (9) pelit (7) pyöräily (7) reissaaminen (15) ruoka (41) spinning (9) syksy (7) talvi (5) tankotanssi (18) unet (1) vaatteet (13) venyttely (10) yoga ja pilates (6) zumba (5)

tiistai 29. tammikuuta 2013

ARVONTA & Islannin kirjailija, Hallgrímur Helgason

Nyt sain vihdoinkin luettua ensimmäisen kirjan, joka sopii tämän vuoden kirjahaasteisiini. Eli ensimmäisen kirjan omasta hyllystäni. Tämä suuri kunnia oli kirjalla nimeltään

Islannin kirjailija (Hallgrímur Helgason)

Kirja oli sellainen, että useassakin kohdassa mietin, että onko alkuperäinenkin teksi ollut niin erikoista ja yrittänyt olla taiteellista vai onko alkuperäinen teksti ollut ihan normaali ja selkokielinen ja tämä oli vain huono käännös.

Olen huomannut että tuollainen olo tulee lähes aina kun lukee jotain kirjaa, jonka alkuperäinen kieli on jotain muuta kuin suomi tai englanti. Ovatko englannin kielen lauserakenteet, sanonnat yms. niin tuttuja, että tekstiä on helppo ymmärtää, vaikka kääntäjä tekisikin virheitä ja/tai kääntäisi sanontoja liian sanatarkalleen.

Heti jos jostain itselle tuntemattomammasta kielestä käännetään kirjaa, niin jotain siitä alkuperäisestä jää käännökseenkin ja olen heti paljon enemmän hukassa. Sanatarkalleen käännetyistä sanonnoista tulee vain epämääräistä sanojen heittelyä.

Joitain ihan kummallisia sanavalintojakin kirjassa oli, jotka saivat minut kummastelemaan, esim:
Vähänläntä (Voiko noinkin sanoa? Tällä ilmeisesti tarkoitettiin lyhyenläntää.)
Sarmööri
Puistokatu (New Yorkista puhuttaessa olisi varmaan voinut vain sanoa Avenue?)

Näiden outojen sanavalintojen takia jäin miettimään, että kenties kirjassa ja sen käännöksessä on paljon muutakin häikkää, joka ei vain niin pahasti silmään pistänyt, mutta jäi silti alitajuisesti vaivaamaan.

Oli se sitten tarkoitus tai ei, niin tähän kirjaan joka tapauksessa sopi tuollainen vähän sekavampikin kieli. Olihan tässä aihekin hyvin erikoinen ja välillä olimme pitkiäkin pätkiä kirjailijan pään sisällä ja eihän sellainen voisi mitenkään olla selkokielistä. Kai kaikkien kirjailijoiden (tai ylipäätään taiteilijoiden) pitääkin olla vähän sekaisin.

En oikein vieläkään osaa sanoa pidinkö tästä kirjasta vai en. Tuskin tätä haluan lukea koskaan uudelleen, mutta olisi liioiteltua sanoa, että tämä olisi ollut huono. Vuorotellen tapahtui jotain sellaista, että mielestäni kirjassa mentiin typerämpään suuntaan tai sitten yhtäkkiä kirjasta tulikin mielenkiintoisempi. Ehkä sitten osa tarinoista kiinnosti enemmän kuin osa. Tässä kun sai ikään kuin monta tarinaa yhdellä iskulla. Liikaa en haluaisi paljastaa tästä kirjasta etukäteen, mutta kun vasta lopuksi luin takakansitekstin, niin oli yllättävää kuulla, että kirja, jota tässä kirjassa käsitellään onkin ihan oikea kirja ja tämän lukemani kirjan henkilö löyhästi perustuu ihan oikeaan kirjailijaan, joka on voittanut Nobel-palkinnon sillä kirjallaan. Pitäisiköhän nyt lukea sekin. Todennäköisesti siinä ei olisi minulle enää mitään uutta nyt kun olen lukenut tämän Islannin kirjailijan. Olisi pitänyt lukea nämä kirjat toisinpäin.

Suosittelen tätä kirjailijoille tai kirjailijoiksi haluaville.

Koska en tätä kirjaa halua lukea enää uudestaan ja kirjahyllyyni tarvitsisi saada tilaa uudemmille kirjoille, niin lahjoitan tämän sille, joka voittaa sen arvonnassa. Mielelläni myös kuulisin mitä muut ovat mieltä tästä kirjasta. Voittajan ei tietenkään ole pakko raportoida lukemisestaan mitään, mutta ainakin itse pidän peukkuja pystyssä, että joku kirjablogin pitäjä sen voittaisi. Saat toki osallistua, vaikket pitäisi kirjablogia tai ylipäätään mitään muutakaan blogia.

Muotin heitin pesuun heti kuvaustilanteen jälkeen.
Oli vain kiire saada tänne tämä kuva, että saan
julkaista uuden tekstin.
Arvonta alkaa nyt ja voit osallistua siihen jättämällä kommentin tähän tekstiin. Jos liityt samalla lukijaksi tai olet jo, niin saat kaksi arpaa. Kerro kommentissasi montako arpaa tahdot. Arvonta suoritetaan 7.2. Jos en utelujen jälkeen kuule voittajasta kahden viikon sisään mitään, niin suoritan arvonnan uudelleen.

Lohdutuspalkintona (tai parempana palkintona niille, jotka eivät lue niin paljon) arvon myös turhaksi jääneen jääpalamuotin. Se on pehmeämpi kuin tavalliset jääpalamuotit, mutta ei yhtä pehmeä kuin tuo uusimpani. Eli olen tehnyt sillä muutaman kerran raakasuklaita, mutta siihen tarkoitukseen muotti on hiukan liian kova ja irroittelu liian vaikeaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Ainakin jäiden tekoon tuon pitäisi olla ihan hyvä. Kuvioina siinä on sydämiä, tähtiä ja renkaita. (Tai jos kukaan ei oikeesti halua tuota muottia, niin en sitä väkisin lähetä. En vaan tarvi sitä enää ite ja aattelin, että joku vois tarvita.)

maanantai 28. tammikuuta 2013

Shoppailuja, leffakuulumisia ja kaikkea muuta sellaista.

Viime viikko oli touhukas ja mukava. Omien shoppailujen lisäksi kirjahyllyni sai lisää täytettä, kun uusin kirjani saapui postissa. Voitin vastikään arvonnassa Ken Bruenin London Boulevardin, joka siis saapui minulle perjantaina. Kiitos TeeTeelle tästä hienosta kisasta. Kannattaa käydä lukemassa hänen blogiaan Kirjatoukka.

Keskiviikkona kävin elokuvissa katsomassa Anna Kareninan ja Piin elämän. Hyvällä mallilla siis se, että saisin ennen gaalaa katsottua mahdollisimman paljon tämän vuoden Oscar-ehdokkaita.

Anna Karenina oli positiivinen yllätys. Sen pitäisi saada vähintäänkin jonkinlainen lavastus-,kuvaus-, tai puvustuspalkinto. Hyvinkin voisin kuvitella, että tämä olisi niitä harvoja elokuvia, jotka toimivat paremmin kuin kirja, vaikken ole sitä koskaan lukenutkaan. Jäi vain sellainen kuva, että kirja olisi pitkäveteinen ja elokuvassa kaikki parhaiten tehty oli sellaista, jota ei voi kirjassa tehdä samoin. Mielenkiinto silti heräsi ja ehkäpä luen tuon joku päivä.

Piin elämä oli suurinpiirtein sellainen kuin olin odottanutkin. Siitä toki olikin alunperin isommat odotukset kuin Anna Kareninasta. Tässä taas luulen, että kirja voisi olla parempi. Sitäkään en ole itse lukenut, mutta kenties vielä joskus.

Kirjakaupassa sattuikin hassu tapaus. Ostin ihan muita kirjoja ja tiskillä minulle yritettiin vielä kaupitella sitä Piin elämää. Naureskelin siinä, että en nyt osta sitä kun olen juuri menossa katsomaan sitä elokuviin. Muutenkin minua jäi huvittamaan tuo tapaus. Ei kai kirjakaupassa yleensä yritetä vielä tiskillä kaupata jotain muita kirjoja? Muissakin liikkeissä se mitä lähtiessä tiskillä yritetään kaupata mukaan on yleensä jotain pientä, esim. karkkia, kyniä, pinssejä tai jotain krääsää. Kummallista, että nyt yritti ihan kokonaista kirjaa kaupata.

Kirjojen lisäksi kävin ostamassa Ekolosta erilaisia jauhoja ja Anttilaan kävin käyttämässä lahjakortin. Sillä sain uudet karamellimuotit, vesimelonin ja greipin tuoksuista ihorasvaa ja vielä kasvonaamion. Yleensä en tuollaisia kasvonaamioita ostele. Ainakaan näissä pienissä paketeissa. Nyt vain oli heitettävä jotain pientä vielä mukaan, että saan koko lahjakortin käytettyä.

Nyt täytyisi varmaan heittää tuo kasvonaamio naamalle, leipoa jotain hyvää ja ruveta lukemaan noita kirjoja.

Onko joku jo ehtinyt lukea Varpu Tavin uusimman kirjan, hyppynarukuurin? Itse en tuota ole vielä käsiini saanut, mutta netissä tuntuu tuosta olevan juttua jo pullollaan. Olinkin jo vähän haaveillut siitä, josko muun liikunnan oheen lisäisin tuon hyppynarukuuriin mukaan. Netistä kun jo löytyi tuo ohjelma. Noin vuosi sitten ostin hyppynarunkin, mutta melko vähiin ovat hyppimiskerrat jääneet. Etenkin talven ajaksi tuo hyppiminen olisi hyvä idea. Lenkille kun ei pääse ja pihalle ei huvita lähteä. Kilttinä tyttönä haluaisin kuitenkin aloittaa hyppimisen maanantaina, enkä minään muina päivinä. Yllätys, yllätys, olen nyt liian sairas mihinkään hyppimishommiin. Tässä kuitenkin kopioituna tämä ohjelma:

1. viikko:
Maanantai: 1 x noin 5 min, noin sata hypähdystä. Pidä tarvittaessa taukoja.
Tiistai: 2 x 5 min, kummallakin kerralla noin sata hypähdystä. Toisen sarjan voi tehdä aamulla, toisen illalla.
Keskiviikko: 1 x 5 min
Torstai: Treenitauko
Perjantai: 2 x 5 min
Lauantai: 1 x 5 min
Sunnuntai: Treenitauko
2. viikko:
Maanantai: 3 x 5 min
Tiistai: 1 x 5 min
Keskiviikko: 3 x 5 min, voit halutessasi tehdä treenin kolmessa osassa
Torstai: Treenitauko
Perjantai: 1 x 5 min
Lauantai: 3 x 5 min
Sunnuntai: Treenitauko
3. viikko:
Maanantai: 1 x 5 min normaalia hyppimistä, sitten vauhtihyppelyä (mahdollisimman nopeaan tahtiin niin monta hyppyä kuin pystyt), sen jälkeen 5 min rauhallisempaa hyppelyä
Tiistai: Treenitauko
Keskiviikko: 2 x 5 min, kokeile sitten yhdellä jalalla hyppimistä
Torstai: 1 x 5 min
Perjantai: 1 x 5 min normaalia hyppimistä, sitten vauhtihyppelyä (mahdollisimman nopeaan tahtiin niin monta hyppyä kuin pystyt), sen jälkeen 5 min rauhallisempaa hyppelyä
Lauantai: Treenitauko
Sunnuntai: 1 x 5 min
4. viikko:
Maanantai: 1 x 15 min
Tiistai: Treenitauko
Keskiviikko: 10 min aamulla, 10 min illalla
Torstai: Treenitauko
Perjantai: 1 x 15 min vaihtoaskelhyppelyä ja 1 x 5 min vauhtihyppelyä
Lauantai: Treenitauko
Sunnuntai: Hypi 500 kertaa siinä ajassa kuin pystyt

Loppujen lopuksi kuitenkin ajallisesti hyvin vähän hyppimistä per päivä. Mielenkiintoista testata mitä tällainen pieni lisä tekisi ja miten tehoaisi. Ehkä sitten aloitan tämän ensimaanantaina?


P.s syksyllä kauhistelin sitä, että en jonkun tankotanssitunnin lämmittelyn aikana pystynyt tekemään siltaa, vaikka aina olen osannut, mutten vain ole tainnut noin kymmeneen vuoteen kokeilla. No, viikonloppuna yritin sitten näyttää miten vaikeaa se nykyään on, enkä enää osaa. Kappas, nyt se sitten onnistuikin ihan hyvin. Onkohan silloin ollut vain jotenkin huono päivä tai tuullut väärästä suunnasta vai mitä kummaa, kun en siinä syksyllä onnistunut?

tiistai 22. tammikuuta 2013

Vätystää



Nykyään sitä on päässä useita ajatuksia ja juttuja, joita suunnittelee kirjoittavansa blogiin heti vaan kun pääsee kotiin ja koneen äärelle, mutta sitten kun pääseekin kotiin, niin ei jaksa tehdä mitään. Alkava kevätväsymys vai muuten vaan liikaa kaikkea tekemistä ja rankat koulupäivät? Vaikka muuten olisinkin pirteänä, niin viimeistään kotimatka vie kaikki loput energiat.

Nytkin tuntuu siltä, että ajatus ei kulje enää yhtään. Voisihan sitä kertoa vaikka siitä miten vuoden kirjahaasteet edistyvät. Ensimmäinen kirja on jo yli puolen välin. Tai sitten voisin kertoa treeneistä ja miten mukavaa on ollut, kun koulussa on ollut poikkeuspäiviä ja pääsin tänäkin maanantaina zumbaan, vaikka luulin etten sinne ehtisi. Tänä aamuna poikkeuksien takia ehdin YogaPilatekseenkin. Mukava aloitus päivälle. Voisin myös kehuskella siitä, että huomenna menen elokuviin katsomaan Anna Kareninan ja Piin elämän.

ZzzzzZZZzzzZZzzZZzZZzz
Vaan en jaksa.

Nyt tuntuu siltä, että voisin vain nukkua koko loppupäivän.

Onkohan jotain vialla ruokavaliossa vai syytänkö vain vuodenaikaa?

Tulisipa jo kesä.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Elossa ollaan!

Voitte huokaista helpotuksesta. Hengissä ollaan. On vain yhtäaikaa ollut sekä kiirettä että kiireet niin tavallista perushommaa, että vaikka olisikin ollut aikaa kirjoitella tänne, niin tuskinpa tästä viikosta olisi ollut mitään erikoista kerrottavaa. Toisin kuin viime viikonlopusta.

Viikko sitten olimme nimittäin rentoutumassa kylpylähotellilomalla. Onneksi suunnitelmissa olikin rentoutuminen ja miehekkeen kanssa kaksin olo, koska paikka paljastui rauhalliseksi eläkeläiskohteeksi. Olin kyllä odottanut, että muut asiakkaat olisivat meitä vanhempia aikuisia ihmisiä. Eläkeläisten ja vanhusten paljous kuitenkin yllätti. Hauskaahan se silti oli katsella, kuinka mummot pistivät iltaisin jalalla koreasti ja eipä ainakaan tarvinnut kärsiä riehuvista lapsiperheistä ja meluavista känniääliöistä.

Saapuessamme perjantaina paikalle huoneessamme meitä odottivat pari kuoharipulloa ja suklaarasia. Pullot tyhjenivät viikonlopun aikana, mutta suklaat ovat vieläkin syömättä. Riittäisiköhän niissä päiväys ensijouluun saakka? Tällä hetkellä kun minulle on maistunut lähinnä vain itsetekemäni herkulliset raakasuklaat. Eilen tein kookosvaniljasuklaita ja hasselpähkinäsuklaita. Ensimmäinen satsi tuli jo syötyäkin.

Pelkäksi laiskotteluksi viikonloppu ei mennyt. Kävimme lauantaina salilla. En odottanut hotellin kuntosalilta paljoakaan. Positiivinen yllätys oli se, että laitteita ja erilaisia vehkeitä siellä oli paljon. Melkein liikaakin, eikä venyttelylle meinannut löytyä tarpeeksi tilaa. Huono puoli oli sitten se, että en ymmärtänyt suurimmasta osasta laitteita lainkaan mitä niillä olisi pitänyt tehdä ja miten. Onneksi mukana oli mieheke, joka parhaansa mukaan yritti opastaa laitteissa. Loppujen lopuksi en niillä laitteilla paljoakaan tehnyt ja mitä teinkin, niin melkoisen kevyillä painoilla. Joku jalkalaite piti niin outoa ääntäkin, ja liikkui jotenkin tökkien, eikä soljuvasti, ettei sillä viitsinyt paljoa tehdäkään. Päädyin sitten käyttämään enemmän vapaita painoja keksien niillä erilaisia liikkeitä. Treenistä muodostuikin lähinnä hauistreeni (ja valokuvaussessio), mikä olikin ihan hyvä juttu. Hauisliikkeissä en edistynyt tai kehittynyt viime vuonna lähes yhtään, vaikka melko käsipainotteista treeniä teinkin. Kenties jatkossa keskitynkin juuri tuohon alueeseen eniten.


Tuollaisella oudolla ja tuntemattomalla salilla, jossa laitteet eivät ehkä olleet ihan uusimpia mahdollisia ja parhaimmassa kunnossa opin arvostamaan omaa kuntosaliani Kuntoporttia entistä enemmän. Olenhan siitä aiemminkin pitänyt ja se on tuntunut mukavan kotoisalta, mutta nyt pidän siitä vielä enemmän. Ainakin siellä on loogisesti laitteet järjestelty oikeille paikoilleen ja silti lattiatilaakin on jäänyt jäljelle. Sen lisäksi laitteet ovat tuttuja ja turvallisia ja ylipäätään sali tuntuu kohtalaisen puhtaalta.

Vasta huoneeseemme palatessani huomasin, että kassinihan sopi täydellisesti treeniasuuni tai toisinpäin. Hyviä ostoksia siis kaikki nuo.

Punttien nostelun jälkeen oli mukavaa pulahtaa uima-altaaseen lillumaan. Vedin jopa muutaman kierroksen vesijuosten. Muutenkin oli todella mukava aloitus päivälle, kun pääsi ensin treenaamaan ja sitten uimaan ja saunaan, eikä missään vaiheessa tarvinnut poistua ulos. Sitten kun asun jättimäisessä kartanossa, jossa on omat uima-altaat ja kuntosali, niin aloitan jokaisen aamuni pienellä treenillä ja pulahtelulla.


Wanhan Emännän kahvila
Uinnin ja saunomisen jälkeen uskaltauduimme hiukan käymään ulkonakin. Eli toisin sanoen kävimme noin 300 metrin päässä Wanhan Emännän kahvilassa. Se olikin mukava ja sympaattinen paikka ja vaikka hinnat eivät välttämättä olleet ihan halvimmasta päästä, niin mieluumin sitä tuollaisissa paikoissa käy kuin joissain typerissä trendipelleketjukahviloissa. Tai ehkä tuokin oli sellainen, mutta oli vain osattu ovelasti sisustaa se vanhan, syrjäisen ja yksilöllisen näköiseksi. Joka tapauksessa hyvät vohvelit sieltä sai.

Samassa rakennuksessa, jossa kahvila oli myytiin myös erilaisia käsitöitä, mm. sukkia, koriste-esineitä ja koruja. Etenkin korvakoruissa oli paljon ihania erilaisia vaihtoehtoja. Ensin meinasin ostaa korviini roikkumaan kakkupalat, mutta minulle sopivammatkin korut löytyivät. Nimittäin aterimet. Onneksi korvissani onkin yhteensä kolme reikää, niin saan samaan aikaan roikkumaan niistä yhden jokaista ruokailuvälinettä: yhden haarukan, yhden veitsen ja yhden lusikan.

Useamminkin olisi mukavaa viettää tällaisia rentoutumisviikonloppuja, mutta parempi olisi, jos niissä ehtisi olla ainakin sen kolme yötä ja olisi mukava lämmin kesä ja voisi käydä myös tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin ja museoihin.

Mistähän löytäisi hinta-laatusuhteeltaan parhaat kylpylähotellit? Mikähän on paras aika reissata, niin että on kuitenkin hiljaista ja rauhallista? Erakko minussa tykkäsi siitä, että viikonlopun aikana emme hirveän paljon ihmisiä nähneet ja saimme oikeasti rauhassa rentoutua. Valmiiksi jo pelkään, että jos seuraavan kerran reissaamme jonkin lomasesongin aikaan, niin matkasta tuleekin vain stressiloma.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Vuoden paras päivä...

..ainakin tähän mennessä ja mitä tulee mielentilan suhteen.

Nyt nimittäin koitti se aika, kun pääsin vihdoinkin salille! JESH! Vuoden ensimmäinen salitreeni takana ja hyvältä tuntuu.

Eilen kävin jo aamulla YogaPilateksessa. Mukavaa oli ja tykkäsin uudesta ohjelmasta kovasti. Pitkän liikuntatauon jälkeen olisin vain luullut, että joku muu kunnon osa-alue rapistuu, mutta yllätyksenä tuli se kuinka tasapainottelut tuntuivat vaikeammilta kuin koskaan. En millään meinannut pysyä pystyssä. Ahneena rohkeasti silti haastoin itseäni niissäkin, enkä tehnyt ihan kaikkein helpoimmalla tavalla, jos oli vaihtoehtoja.

Tänään sitten kävin koulupäivän jälkeen tekemässä sen salitreenin. Yllättävän ruuhkaista oli. Eivätkö ihmiset käy enää töissä ja ovatko niin monet päättäneet aloittaa tammikuussa uuden elämän? Helpottaakohan helmikuuhun mennessä? No, kyllähän siellä silti treenaamaan pystyi. Aluksi en vain päässyt niihin mitä olen tottunut tekemään ensimmäisenä ja lopussa en mahtunut venyttelyalueelle venyttelemään.

Pitkän sairastelun jälkeen olin ajatellut tehdä todella kevyen treenin, mutta innostuin joissain liikkeissä kokeilemaan vähän isompiakin painoja. Keskimäärin kuitenkin melko kevyt, mutta sitäkin nautinnollisempi treeni. Silti sen verran touhukas treeni, että sain hyvän tekosyyn maistaa miehekkeen uutta vaniljapäärynäproteiinijuomaa. Ihan hyvää oli. Tästä on hyvä jatkaa. Ehkäpä lihakseni eivät vielä olekaan ihan mennyttä ja saan niistä vielä kasvatettua kelpo yksilöitä.
Onneksi en kuitenkaan juonut palautusjuomaa.

Aloitin tänään treenipäiväkirjankin. Fitocracy alkaa kyllästyttää ja saattaa olla, että jossain vaiheessa lopetan sen käytön kokonaan. Onpa sitten ainakin jo valmiiksi aloitettu joku toinenkin kirjanpito noista salitreeneistä. Ehkä jatkossa käytänkin vain vihkoa ja Heiaheiaa.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Mitä tehdä, kun paidassa on tahroja, jotka eivät lähde pesussa pois?

Tee niistä kassi.

En ole aivan varma onko tämä nyt valmis vai tahdonko lisäillä siihen vielä jotain koristeluja tai paremman kiinnitysmekanismin. Kivahan siitä näinkin tuli.

Kesäiseltä kassilta tämä tuntuu, joten pitää odotella muutama kuukausi ennen kuin saan tämän käyttööni.

HUOM! Karhuherra Paddington -ristipistokuvankin tein ihan itse.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Hedelmäinen soijasuikalekastike ja selkävointia

Tein eilen kevyitä verryttelyjä ja venyttelyjä selälleni ja hoidin sitä myös lämpötyynylläni. Nyt on hiukan parempi olo. Hiukan outo olo vielä niskassa ja selässä ja nuha vielä vaivaa, mutta ehkä tästä vielä joskus elävien kirjoihin päästään.

Onneksi oli vielä sitä herkullista salaattia jäljellä. Enää ei ole. Loppuvaiheessa sitä oli niin vähän, että päätin jatkaa sitä. Lisäsin siihen raejuustoa aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Jos mahdollista, niin salaatista tuli vieläkin parempaa.

Lopun salaatin söin cous cousin ja tämän herkullisen kastikkeen kanssa:
  • soijasuikaleita (plus runsaasti vettä)
  • sipulia
  • maapähkinöitä
  • viinirypäleitä (noin puoli rasiallista)
  • koskenlaskijaa (ehkä noin neljäsosa paketista)
  • kasvisliemikuutio
  • currya
  • limemaustetta (sis. mm. limejauhetta, cayennepippuria, valkosipulia, kurkumaa, juustokuminaa, inkivääriä, mustapippuria)
  • (suurustukseen vehnäjauhoa)
Ensin käristin sipulin ja pähkinät, sitten heittelin pikkuhiljaa muut aineet sekaan. Soijasuikaleet olivat muhineet mausteissa ja vedessä jonkin aikaa odottelemassa.

Maku taivaallinen.

Olen niin summittainen näiden reseptien kanssa, enkä jaksa kunnolla kirjoittaa näitä ylös. Eli jos haluat itse testata, mutta joku vaihe askarruttaa, niin kysy toki.

Maku noin sata kertaa parempi kuin ulkonäkö.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Toipumista ja vuoden ensimmäinen resepti

Kateellisena olen tämän aamun lukenut muiden blogeista treenipäivityksiä. Itse en ole tämän vuoden puolella päässyt lainkaan treenailemaan. Viimeiset pari päivää on mennyt jo niin maatessa, että alkaa jo selkääkin särkemään. Eli vaikken vieläkään täysin terve ole, niin pitänee jo pikku hiljaa yrittää ainakin istua ja seistä enemmän. Mieli tekisi lähteä koiran kanssa vähän pitemmällekin kävelylle. Sekin tekisi hyvää ja onhan seisoskelu rankempaa kuin kävely. Kun vain malttaisin ottaa sen kävelyn tarpeeksi rauhallisesti. En nyt uskalla ottaa tämän kanssa mitään riskejä ja lähteä riehumaan liian aikaisin. Vielä eilen haaveilin, että viikonloppuna pääsisin jo salillekin riehumaan, mutta ehkä kannattaa siltikin ottaa vielä rauhallisemmin, vaikka tästä alkaisinkin jo tervehtyä. Luulin nimittäin päässeeni jo eroon tästä taudista, mutta se iski uudestaan. Ehkä sitten lähdin liian nopeasti touhuamaan kaikenlaista. Nyt en sitten uskalla tehdä mitään. Tuohon edellämainittuun touhuamiseen ei kuitenkaan kuulunut edes mitään hikitreenejä vain ihan vain kaikkea normaalia kävelyä ja puuhailua ja uuden vuoden juhlintaa.

Nämä auttoivat selviämään eilisestä.
Hopeareunus tässä pilvessä on se, että pariin päivään en ole ollut koulussa ja olen voinut olla koiran seurana koko ajan. Kovasti se seuraa tarvitseekin. Nyt näköjään nukkuu. On se vaan touhukas koira. Ihan niinkuin emäntänsäkin.

Toinen hyvä juttu tässä kotona sairastelussa on se, että en ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin katsoa elokuvia ja lukea kirjaa. Näin olen jo ehkä päässyt elokuvatavoitteissani eteenpäin, vaikken vielä olekaan mitään tarkkoja suunnitelmia tehnyt sen suhteen mitä listoja alkaisin katselu-urakassani läpikäymään.

Seuraavaksi sitten se lupaamani resepti, jos nyt reseptiksi voi sanoa ainesosaluetteloa, jossa ei ole tarkkoja määriä. Tällaisen ruokaisamman terveyssalaatin kehittelin itselleni:

  • salaatinlehtiä
  • quinoaa
  • parsakaalia
  • yksi tomaatti
  • yksi paprika
  • pellavansiemeniä
  • kurpitsansiemeniä
  • oliiviöljyä

Siemenet paahdoin. Parsakaalit höyrytin kattilan päällä samalla, kun keitin quinoat. Kyllä muuten tulikin hyvää tästä. Meinasin aluksi laittaa tähän raejuustoakin, mutta hyvää se oli ilmankin sitä. Ehkä otan kohta aamupalaa ja laitan sitä raejuustoa annoksen päälle. Pakko olla hyvää. Nyt vain toivon, ettei mieheke ole vienyt loppuja salaatista töihin evääkseen. En ole vielä jääkaapilla ehtinyt tänään käydä. Siitä hyvästä saa kyllä käydä ostamassa minulle uusia aineksia johonkin herkulliseen salaattiin, jos on nuo ehtinyt syödä!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuoden 2013 haasteet ja tavoitteet

Uuden vuoden lupauksia en suostu tekemään, mutta jotain tavoitteita ja haaveita on hyvä olla ja on minua jo jonkinlaisilla haasteillakin heitetty. Nämä ehkä ovatkin vasta alustavaa tuumailua kuin mitään varmoja lupauksia mihinkään.

Käsityöt

Ylipäätään tehdä enemmän käsitöitä ja nimenomaan valmiiksi asti. Tehdä valmiiksi keskeneräiset käsityöt. Korjata takit ompelemalla saumat kiinni ja napit paikalleen tai heittää ne takit kokonaan menemään.

Kirjallisuus

Raisan blogista voisin suoraan varastaa pari kirjoihin liittyvää haastetta. Alunperin haasteet ovat lähteneet täältä ja täältä ja lisää lukuhaasteita voit etsiä täältä. Klikkaamalla saat tarkemmat tiedot haasteista. Ensimmäisessä haasteessa Kansankynttiläin kokoontumisajossa luetaan tietokirjoja eri kategorioista kavuten yhä ylemmille tasoille.

Sytkäri - 3 kirjaa ja 2 kategoriaa
Taskulamppu - 6 kirjaa ja 3 kategoriaa
Hehkulamppu - 9 kirjaa ja 4 kategoriaa

Kategoriat ovat seuraavat:

I) Filosofia
II) Psykologia
III) Uskonto
IV) Yhteiskunta
V) Media ja viestintä
VI) Maantieto
VII) Matkat
VIII) Kansatiede
IX) Luonnontieteet
X) Luonto ja ympäristö
XI) Matematiikka
XII) Tekniikka, teollisuus (esim. muotoilu) ja liikenne
XIII) Käsi- ja puutyöt, kokkailu & muunlainen askartelu. Huom! Edellyttää kirjan avulla toteutetun projektin.
XIV) Talous ja kuluttaminen
XV) Kirjallisuustiede
XVI) Kielet ja kielitiede
XVII) Historia
XVIII) Kuvataide, musiikki, tanssi ym.
XIX) Elämäkerrat ja muistelmat
XX) Yleisteokset

Toisessa kirjahaasteessa luetaan lukemattomia kirjoja omasta hyllystä ja lukumäärien perusteella yritetään kivuta jollekin vuorelle. Minä en taida uskaltaa ottaa omaksi tavoitteekseni tuota Kolia isompaa. Tarkempi tutkimusretki kirjahyllylleni kertoi sen, ettei minulla ole tarpeeksi lukemattomia kirjoja noihin toisiin tasoihin. Pitäisiköhän ostaa lisää, jotta voisin tavoitella korkeampiakin vuoria? Taidan sitten olla aika reipas lukemaan omia kirjojani. Moni noista on tullut luettua jo useampaankin kertaan. Kätevää näissä kahdessa kirjahaasteessa on se, että minulla taitaa olla joitain kirjoja, joita lukemalla saan merkintöjä molempiin haasteisiin.
Muun muassa nämä lukemattomat kirjat löytyivät hyllystäni. Tuo yksi noista on sitten kirjaston poistomyynnistä.
Se ei ole kähvelletty! Mistähän näistä aloittaisi...

Elokuvat

Yhtenä haaveena ja tavoitteena on ollut, että katsoisin kaikki AFI-listan elokuvat. Tai ainakin mahdollisimman monia niistä. Katselinkin niitä jo viimevuonna. Vai olisiko hyvä idea katsoa vaikkapa kaikki parhaan Oscarin saaneet elokuvat? Monia niistä varmaan olenkin nähnyt. Mielessäni olen pyöritellyt myös sellaista, että katsoisin IMDB:n top 100 tai top 250 tai jonkun muun määrän. Tässä on tietenkin se vaikeus, että tuolla listalla tapahtuu paljon muutoksia ja sijoitukset vaihtelevat, eikä se ole pysyvä ja kiinteä lista. Hyvänä puolena tässä on se, että näihin elokuvien katseluun en ole laittanut mitään aikarajaa. Kyseessä ei ole vuoden projekti vaan koko loppuelämän.

Hyvin amerikkalaispainotteisia taitavat nuo listaideat olla. Joitain muitakin listoja pitäisi keksiä. Parhaat sata suomalaista onkin listattu täällä. Mistäs listalta vielä katsoisi? Joku lista, jossa elokuvia vain Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelta? Mistähän sellaisen keksisi? Joku idea näissä listoissa kuitenkin pitää olla.

Painonhallinta

Tänä vuonna en tahdo tai osaa tehdä mitään tarkkaa tavoitetta painoasioihin liittyen. Tai sitten mietin sitä myöhemmin ja luon tavoitteita kesken vuotta. Ehkä tämän hetken tärkein tavoite olisi, että paino ei nouse tai jos nouseekin, niin se olisi sitten niiden armottomien lihaksieni ansiota. Tietenkin yksi tavoite voisi olla se, että mahtuisin niihin viimeisimpiinkin vaatteisiin, jotka vielä odottavat ylähyllyllä.

Kuntoiluun liittyvät tavoitteet:

  • kuntosalikäyntejä vähintään 52
  • en anna kuntosalilla järjestettävien kisailujen häiritä kuntosalitreeniä
  • kokeile ainakin jotain uutta tai harvinaista lajia
  • yli viikon tauot ovat sallittuja vain sairastellessa
  • hanki lihasta
  • venyttele
  • tahtoisin lisätä tähän sen yhden leuanvedon tekemisen, mutta en tiedä miten sen harjoittelisin ja missä sitä tekisin. Pitääkö ostaa oma tanko?

Ruokavalio

Karkkilakkoryhmään minut onkin jo lisätty facebookissa. Tämä vain tuli niin äkkiä. Pitäisi ensin päästä joulukarkeista eroon. Tällaiset kutsut ja ideat pitäisi saada viikko ennen aloitusaikaa, eikä edellisenä päivänä. Mietinkin sellaista vaihtoehtoa, jos lähtisin tähän vasta loppiaisena mukaan tai sitten kehittelen itselleni jonkun toisentyyppisen lakon tai kokeilun. Joskus kevään korvalla voisi tietenkin pitää jotain tipatonta kauttakin.

Mitä haasteita, tavoitteita ja toiveita te olette asettaneet itsellenne? Olisiko mielessä lisää haasteita, joihin voisit minut yllyttää? Antaa tulla vaan!


tiistai 1. tammikuuta 2013

Kirjanmerkkini

Tässä aihe, josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään ja aivan sattumalta marraskuussa Raisa aloitti tällaisen haasteen. Sopivasti siis sattui ja nyt saan hyvällä tekosyyllä kirjoittaakin tästä aiheesta. Seuraavaksi siis esittelen kirjanmerkkejäni.

Perinteinen kuitti.
Hyvin usein käytän kirjanmerkkinäni vain jotain mikä sillä hetkellä sattuu olemaan käden ulottuvilla. Tällaisia usein käytettyjä merkkejä ovat kuitit, karkkipaperit ja postikortit. Yleensä jos löydän jonkin kirjani välistä karkkipaperin, niin tiedän, että olen lukenut sitä kirjaa joulun aikaan. Harvoin muuten saan käsiini mistään karkkipapereita.

Ilmeisesti osa ihmisistä ei ole pitänyt näistä edellämainituista vaihtoehdoista, koska muutama vuosi sitten sain lahjaksi ihan oikeita kirjanmerkkejä. Kyllähän ne ovat ihania ja olen miettinytkin, että siinä olisi ihan mielenkiintoinen keräilykohde. Voiko kirjanmerkkejä olla koskaan liikaa? Eivätkä ne ainakaan vie paljon tilaa.

Tämä viiniopas roikkui mukanani koko kesän 2012
milloin minkäkin kirjan välissä, kunnes testamenttasin sen miehekkeelle.

Tämän kirjoja suojelevan enkelin sain äeteeltä.


Tämä litteä nalle on kenties kirjanmerkeistäni suurin suosikkini.
Tämä pehmeä ja laiha kaveri pitää hyvin huolta siitä mihin kohtaan kirjassa jäin.
Kun kirjan sulkee, niin nallesta näkyy suloisesti pää ja jalat.

Esholt
Uusinta kirjanmerkkiäni en ole vielä edes testannut.
Se tarttui mukaan Esholtista eli kylästä,
jossa ennen kuvattiin Emmerdalea.
Merkissä esitellään tärkeitä kuvauspaikkoja. Kirjanmerkki on ostettu pienestä putiikista, jossa nykyään myydään mm. kaikenlaista Emmerdale-krääsää ja muutakin Englantiin liittyvää. Kauppa sijaitsee samalla paikalla kuin tuo kuvauksissa käytetty postitoimisto ja taisi siinä vieläkin olla postitoimintaa.

Pointsit kotiin ja kunnianosoituksia niille, jotka tunnistavat avoinna olevat kirjat.

Kirjanmerkkejään ovat esitelleet ainakin:

Raisa blogissaan Kirjaurakka 2011 ja

Paula blogissaan Luen ja kirjoitan.

Haastan kaikki tätä lukevat esittelemään omat kirjanmerkkinsä. Oli niitä sitten yksi tai sata ja mitä ikinä ne ovatkaan olleet alunperin.